Kouvolalainen Laura Heikari sai viikonlopuksi käyttöönsä uuden Volvo XC40:n, jota testattiin yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Autoon otettiin tuntumaa niin Kouvolassa kuin ulkopaikkakunnillakin, kun tapahtumia riitti koko viikonlopulle.
Testiviikonloppu täynnä menoa ja meininkiä
Testikuljettajaviikonloppumme oli melkoista suhaamista ja mikäpä siinä! Volvo XC40 pääsi kokemaan paitsi speedwayradan hiekkapöllyt, Kymijoki Beer Festival -kuskailut, kuutostien suoruuden häähumuun Kiteelle asti, niin myös veret seisauttavan läheltä piti -hirvitilanteen. Auton sisältö oli vaihteleva – yksi ihminen, pääasiassa useampi, välillä lapsia ja yksi koirakin.
Volvo XC40 oli tervetullut kokeiluun
Pienenä pohjustuksena perheen autotilanteesta voi todeta, että kahdesta autosta toinen on kiva, nopeasti kiihtyvä mutta reippaasti polttoainetta syövä Skoda, ja toinen on vanha, jatkuvasti jotain huomiovaloa vilkuttava Audi, joka kaveripiirissä tunnetaan myös nimellä Luuska, ja jonka toimivuus on joka kerta yhtä suuri yllätys. Volvo XC40 oli siis oikein tervetullut kokeiluun!
Mies ajoi auton Autosalvalta kotiin ja nousi autosta näyttäen ”ok”-merkkiä. Ensimmäiset sanat olivat, että on muuten ”aika mukava”. Auto pääsi heti tositoimiin, kun se alkoi toimittaa jos jonkinmoista taksin roolia: Speedway-kilpailuista vieraiden kyyditsemistä sekä yöllä yöelämään siirtämistä. Auton sisätilat olivat todella tilavat ja miellyttävät, ja takapenkkiläistenkin oli mukava matkustaa. Takakontti on kuitenkin suhteessa pienehkö ja viiden hengen tavaroiden sovittelu oli paikoin haastavaa.
XC40 on jykevä, mutta helposti pyöriteltävä
Isoa autoa oli helppo pyöritellä pienemmissäkin parkkitiloissa, sillä ratti oli todella herkkä. Peruuttamisen tukena oli peruutustutka kuvalla. Läheltä piti -hirvitilanne tapahtui Inkeroisten matkalla, jolloin hirviemo vasansa kanssa ylitti tietä kaikessa rauhassa. Päällimmäinen ajatus nopean jarruttamisen jälkeen oli, että kylläpä oli kaikesta huolimatta erittäin turvallinen olo – istuinhan kuitenkin korkealla ja auto tuntui jykevältä.
"Kylläpä oli kaikesta huolimatta erittäin turvallinen olo – istuinhan kuitenkin korkealla ja auto tuntui jykevältä"
Toisen päivän urakkana oli ajomatka Kiteelle häihin. Teinin sai tyytyväiseksi heti alkumatkasta, kun hän huomasi auton USB-latauspistokkeen. Pitkällä suoralla kuutostiellä oli aikaa tuijotella auton kojelautaa ja kaikkia mahdollisia ominaisuuksia. Ajaminen tuntui mukavalta ja kyyti oli tasaista ja hiljaista isoissakin nopeuksissa. Voisikin todeta, että auto on niin hiljainen ja jyhkeä, että herkästi tuli ajettua kovempaa kuin vauhtisilmä ajatteli.
Auton teknologia auttaa jopa parisuhteen sovun säilyttämisessä
Auton ylivoimaisesti paras ominaisuus oli se, että parisuhteen sopu säilyi hyvin, eikä riitoja tai mykkäkouluja tullut. Apukuskin ei näet tarvinnut huomauttaa tieliikennelain noudattamisesta, kun Volvo XC40 piti siitä huolen. Turvavöiden kiinniolo (tai pikemminkin kiinniolemattomuus) näkyi ja kuului! Näytössä välähti keltaista, mikäli kaistaviivojen päälle ajoi ja auto ohjasi itse itseään takaisin kaistalle. Kun moottoriliikennetiellä yritti vaihtaa kaistaa ilman vilkkua, auto ei meinannut antaa tämän tapahtua vaan käänsi voimakkaasti rattia vastaan. Näytössä näkyi myös kulloisenkin alueen nopeusrajoitus ja navigointisysteemi muistutti äänimerkillä lähestyvistä nopeusvalvontakameroista. Lisäksi jossain kohtaa onnistuimme saada vakionopeudensäätimen sellaiselle asetukselle, että se ajaa maksimissaan alueella olevaa nopeusrajoitusta. Siis ah, mikä rauha ja rentous, kun ei tarvinnut huomauttaa edellä mainituista sekoista miehelle!
"Apukuskin ei tarvinut huomauttaa tieliikennelain noudattamisesta, kun Volvo XC40 piti siitä huolen"
Volvo XC40 on miellyttävä ja tilava ajonautinto
Summa summarum: Erittäin miellyttävä, tilava auto, joka teki ajamisesta nautintoa. Lisäominaisuudet olivat mukavia höystöjä. Auto oli herkkä ohjattava, hiljainen ja ennen kaikkea todella turvallisen tuntuinen. Ulkonäöltään Volvo XC40 on tyylikäs ja muhkean näköinen - Volvo on onnistunut uusissa malleissa erittäin hyvin. Haluan toki myös miesnäkökulmaa tähän raporttiin, joten tässä vielä hänen kommenttinsa: ”en oikein pitänyt auton väristä.”
Kiitos Autosalpa!