Entisenä taksiautoilijana ja pitkän linjan Volvo-kuskina oli ilo päästä tutustumaan sähköistyvään automaailmaan, josta omakohtaiset kokemukset ovat olleet vähäisiä. Sain testattavakseni Volvo XC40 Recharge Single Plus -täyssähköauton, joka on ollut jonkin aikaa yhtenä vahvimpana vaihtoehtona seuraavaksi autokseni.
Myös toimintani maastohiihdon parissa on laittanut miettimään seuraavaa autovalintaa. Olosuhteiden armoilla oleva ulkoilmalaji on vuosien saatossa kokenut useita vähälumisia, jopa lumettomia talvia. Siksi oma pieni ilmastoteko voisi olla sähkömoottoria hyväksi käyttävä auto.
Tuttu Volvon muotoilu
Vuoden autoksikin Euroopassa 2018 valittu XC40, ja jonka uusi mallinimi lienee EX40, on viimevuosien pienillä kasvojen kohotuksilla todella näyttävä auto, josta on helposti tunnistettavissa Volvon tutut muodot ja tunnusmerkit, jotka eivät vanhene vuodessa eikä kahdessa.
Auton sisätilat ovat suuremmat kuin mitä ensivaikutelma antaa ulkokuoren perusteella ymmärtää. Testiauton harmoninen ja rauhallinen värimaailma voisi olla hyvinkin myös itse suunnittelemassani autossa. Hallintalaitteet ovat helposti löydettävissä ja mittaristo Volvon tapaan selkeä. Itseä miellytti myös mittariston perinteinen paikkasähköautoissa vallalla olevan keskelle sijoitetun ”pädin” sijaan.
Hyvä ajotuntuma eri olosuhteissa
Volvossa on aina ollut omaan makuuni hyvä ajotuntuma. Niin oli tässäkin. Testiviikonlopun aikana ajoimme niin moottoritietä, pienempää ja mutkaista tietä, kuin kaupunkiajoa. Nautin joka hetkestä. Maantien ajotuntuma oli vakaata ja kaupunkiajossa ihastutti ketteryys. Auton selkeät linjat, tutkat ja pysäköintikamera tekivät pysäköinneistäkin miellyttäviä kokemuksia. Lisäherkkuna ajonautintoa lisäsi likimain äänetön liikkuminen. 82 kWh:n (252 hv) sähkömoottori vei takavetoista autoa vaivattomasti, ja kiihtyvyyskin on perheautoksi enemmän kuin riittävä.
Hyvin muotoillut penkit ja etuistuinten säätötoiminnot mahdollistavat hyvän ja leppoisan ajoasennon, jonka muuttamista ei tarvinnut pidemmässäkään matka-ajossa miettiä. Tykkäsin myös hieman korkeammalla istumisesta, varsinkin kaupunkialueella, jolloin avautui paremmat näkymät esim. jalankulkijoihin, suojateillä liikkuviin sekä muuhun liikenteeseen. Ei kannata väheksyä myöskään seniori-ikäisen helpompaa kyytiin nousemista ja poistumista.
Lisätilaa saa penkit kaatamalla
Hienona yksityiskohtana on takaistuimien kaatuminen tasaiseksi kuljetustilaksi sekä suksiluukku, joka ainakin itselle olisi erittäin käyttökelpoinen toiminto. Yllättävän usein perheen retki voi viedä, vaikka Ikeaan, jolloin käytännöllisen ja ison kuljetustilan arvo on korvaamaton. Toki hiihdon toppatakkimies tarvitsee tasaista kuljetustilaa muutoinkin. Plussaa voisi antaa myös takapenkkien vieressä olevista lokeroista.
Ehkä hyvin pienen miinuksen antaisin etuistuinten muovisista takaosista, jotka etuistuinten ollessa taka-asennossa tuntuivat takana matkustavan polvissa. Omassa käytössä etuistuin ei olisi taka-asennossa, joten miinus on hyvin pieni.
Riittävä toimintasäde
Ennakkoon itselle ehkä tärkein ominaisuus sähköautoa testattaessa oli toimintasäde. Täydellä latauksella tällä versiolla, optimissa likimain hellekelissä ajoi noin 400 km, jolla pärjäisi hyvinkin päivittäiset siirtymät ilman jokapäiväistä latausta. Talvikelit ja lomamatkat olisivat asia erikseen.
Toinen kiinnostava seikka oli latausviidakkoon tutustuminen. Se lienee vasta kehittymässä koko valtakuntaa ajatellen, mutta jo kohtuullisella tasolla Etelä-Suomessa. Aloittelijalla oli edessä tietysti appien latausta ja pään raapimista. Lataustunnisteiden hankinnan jätin mahdollisen oman sähköauton hankinnan jälkeiseen aikaan, mutta muutamassa paikassa auto saatiin piuhan päähän, ja niistä erittäin arvokasta kokemusta.
Volvon panostus turvallisuuteen on varmaan edelleen yksi vetovoimatekijä. Vakiovarusteena on mittava joukko erilaisia avustimia, joita moni ei ehkä arvosta tarpeeksi ennen todellista tarvetta.